Make your own free website on Tripod.com

Etusivu

Alkusanat

Tarina

Lapsuus ja nuoruus

Opiskelu Torniossa

Työelämään
Takaisin Tornioon
Helsinki
Nykyhetki

Linkit


 







 

 

Helsinki

Lähtöäni Torniosta helpotti se, että monet kaverit olivat jo lähteneet tai lähtemässä Torniosta. Päätin, että minäkin lähden pois, enkä jää yksin kaupunkiin. Kävin Annen kanssa heittämässä tavarat Helsingin asuntoon ja ajoin muuttoauton takaisin Tornioon. Kävin vielä kotona muutaman päivän ja sitten Tornioon siskon luo yöksi ja sieltä seuraavana päivänä Kemin rautatieasemalle. Pikkusisko poikakaverinsa kanssa kävi viemässä minut junalle ja olin suunnitellut kertovani myös siskolle mikä olen miehiäni. Asema lähestyi ja sydän hakkasi, kunnes tajusin, että pakko kertoa tai se siirtyy taas. Avasin jälleen suuni ja totesin asian, tunnelma ei kuitenkaan ihmeemmin muuttunut. Koska aikaa oli vähän asiasta ei enempää keskusteltu, mutta sanoin, että kirjottaa mitä asiasta ajattelee.

Kohta olin Helsingin keskustassa, oli perjantai ja klo yli 23:00 kun juna tuli asemalle. Otin taksin kun en olisi muuten asunnolleni osannut. Asunnolla kaikki tavarat oli laatikoissa, tunnelma oli kylmä. Seuraavana päivänä kävin lähikioskissa hakemassa syötävää ja purin tavaroita. Sunnuntai jatkui samaan malliin ja olin todella yksin, mutta onneksi oli sentään kännykkä, yhteys vanhaan elämään.

Pikkusiskon kirje tuli pian postista. Klikkaa tästä niin avautuu uusi ikkuna ja pääset lukemaan otteen kirjeestä. Mulla on ihana pikkusisko!

Oli toukokuu ja olin työtön, enkä pitänyt kiirettä työn hakemisen kanssa. Minun piti tutustua kaupunkiin kaikessa rauhassa ja sainkin tutustua koko kesän. Kesä oli hieno ja aurinkoa riitti. Helsinki alkoi kummasti vaikuttaa pienemmältä kuin Lontoo ja Tukholma, jotka olivat aiemmin tuttuja. Soitin myös serkkutytön koulukaverille Jukalle, jonka olin tavannut jo joskus aiemminkin kun asuimme molemmat Lapissa. Silloin aiemmin oli vielä se aika kun en ollut vielä hyväksynyt homouttani ja kuitenkin näin hänestä mikä hän on. Jukka kertoo kyllä nähneensä minun läpi myös silloin, vaikka olimme jutelleet minun lyhyestä seurustelusta torniolaisen tytön kanssa. Jukka lupasi esitellä minulle Helsingin homopaikat ja niinpä seuraavana lauantaina aloitettiin kierros. Jännitti kyllä tosi paljon mennä paikkoihin, joissa tiesi olevan paljon muitakin homoja. Tuolloin tietysti myös oma kuvani homoista oli lähinnä mediasta tulleita stereotypia-tyyppejä, joten odotin näkemäni enemmän nahkahomoja ja neitityyppejä.

Koin lievän yllätyksen kun tajusin, että nehän on ihan tavallisia poikia ja miehiä. Tosin olihan siellä muutama naisellisempi ja yksi nahkahousukin taisi olla. Reittimme kulki silloisen H²O:n eli vesibaarin kautta Escaleen ja sieltä Don't Tell Mamaan (DTM). Eli en järkyttynytkään näkemästäni ja koska "Mama" oli lähinnä makuani niin osasin sinne seuraavalla viikolla yksinkin. Jukan kanssa en ole paljoa pitänyt yhteyttä nykyään kun molemmilla ovat omat ympyrät. Ravasin ravintoloissa illasta toiseen, kun työtkään eivät häirinneet. Rahat riittivät elämiseen, koska menin sisään aina ennen kuin tuli sisäänpääsymaksu ja juomani oli ja on aina jäävesi. Timoakin näin jatkossa lähinnä vain Mammassa. Vaikka olin uusi naama kaupungissa, niin kuitenkaan en kokenut aikoihin mitään iskuyrityksiä miesten puolelta.

Kesäklubit ravasin myös läpi ja Hype oli myös monesti listalla, sunnuntaisin Bottalla oleva klubi oli suosikkini ja voin yhä kuulla mielessäni Lisa Marie Experienc'in kappale Keep On Jumpin'! Sitten kerran Mamassa huomasin mukavan näköisen pojan katselevan uteliaan näköisenä ja pian tulikin juttelemaan. Olin tutustunut Kimmoon, ikäiseeni hauskaan komeaan poikaan. Sovittiin treffit muistaakseni seuraavaksi päiväksi keskustaan ja siellä sitten tavattiin ja käytiin kahvilla - minun ensimmäiset treffit. Sitten sovittiin taas treffit ja kohta juostiin pää kolmantena jalkana bailaamassa. Missään vaiheessa suhde ei muuttunut kaveruutta vakavammaksi, me vain pidettiin hauskaa ja kilpailtiin trendikkyydellä. Kimmo oli kateellinen minun Lontoosta ostamista ja silloin muodikkaista ruutuhousuistani ja Kimmon kaveri Matti oli hyvin kateellinen Gaultierin Le Male-tuoksusta, jota ei vielä saanut Suomesta.

Loppukesästä Bottan bileissä olin katellut yhtä poikaa useamman kerran. Poika kävi ulkona porukassa, jossa oli poikia ja tyttöjä. No kerran Gay Triangelin illassa poika (Ari) huomasi minut ja tulikin juttelemaan kun tilanne varmisti minun olevan homo. Juteltiin niitä näitä ja sovittiin, että nähdään seuraavana päivänä ja niin tapahtui. Treffit oli Kaupunginteatterin edessä ja illalla olimme minun asunnolla kuuntelemassa levyjä. Meillä jutut kulki hyvin heti alusta lähtien ja olimme samalla aaltopituudella. Pikkuhiljaa suhde syveni niin, että seksuaalisuus tuli mukaan peliin, eli se ensisuudelma miehen kanssa. Kaikki tuntui niin luonnolliselta kun vain voi tuntua, ei epäilystäkään siitä mitä olen. Ihastuin täysin Ariin ja suhde meni eteenpäin. Ensimmäiset seksikokemukset jännittivät todella paljon, mutta samalla kaikki asiat saivat vahvistuksen. Kaverit ja varsinkin Hanna sai mielettömiä kirjeitä, jopa pari viikossa kun selitin tapahtumia. Kirjeiden kirjoittelu alkoi heti kun muutin Helsinkiin, mutta nyt niissä oli paljon mielenkiintoisempaa lukemista.

Ari oli paljon kokeneempi seksin osalta, josta otin pieniä paineita itselleni. Suhde kuitenkin hiipui sitten loppukesästä ja sitä oltiin sitten sinkku jälleen. Silloin päätin myös tehdä suuren siirron ja pakkasin matkalaukut ja matkustin kotia Lappiin. Kävin lainaamassa kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat homoseksuaalisuudesta ja valmistauduin henkisesti kertomaan asian äitille ja isälle. Siinä TV:tä katsellessa sitten kysyin, että ovatko koskaa ihmetelleet kun en seurustellut kenenkään kanssa? Eivät olleet ajatelleet asiaa ja sitten jo kerroinkin syyn. Juteltiin asiasta ja isä sanoi, että ei sitä välttämättä ole homo jos ei tytöt kiinnosta. Jouduin tarkentamaan, että kyllä olen kun pojat kiinnostaa.

Keskustelua ei jatkettu kauhean pitkään, koska oli jo niin myöhä. Seuraava päivä ei kuitenkaan muuttanut tilannetta vaan asia tuli hyväksytyksi. Kirjat olivat myöhemmin olleet käytössä ja niistä oli otettu tukea hyväksyä asia. Äidille asia tuli täytenä yllätyksenä vaikka olin kuvitellut, että äiti aavistaa tilanteen, tosin niin olin kuvitellut siskostakin. Sitten tulivat vuoroon täti perheineen ja mummi ja pappa. Tosin äiti varotti, etten järkyttäis pappaa kun oli heikko sydän, mutta eipä tieto hetkauttanu tippaakaan pappaani, joka oli jo 70 kieppeissä. Täti ja mummi sano, että asia oli kyllä käyny joskus mielessä. Nyt tunsin oloni todella helpottuneeksi kun voi olla avoimesti sitä mitä olen kaikkien elämäni tärkeimpien silmien edessä. En osaa sanoa muuta kuin, että voiko parempaa sukua saada! Valitettavasti en ole vielä ihan koko sukua käynyt läpi, mutta sekin aika koittaa vielä. En kuitenkaan pyri salaamaan asiaa mitenkään, eli jos asioista tulee puhetta niin totuus tulee kyllä ilmi.

Kun tulin omalle perheelle ulos kaapista niin suhteemme on ollut jotenkin lämpimämpi. Olin aikaisemmin paljon pidättyneempi kun pidin asiaa sisälläni, elämä on nykyään paljon helpompaa. Monien kevereideni vanhemmat tietävät myös asian pojistaan ja ovat myös hyväksyneet tilanteen. Asia on niin kuin on, eikä sitä voi mitenkään muuttaa. Monet tosin eivät ole vanhemmilleen tai sisaruksilleen asiaa kertoneet, he pelkäävät että perhe katkaisee välit. En ymmärrä perheitä, jotka "hylkäävät" lapsensa kun kuulevat totuuden.

eteenpäin...