Etusivu

Alkusanat

Tarina

Lapsuus ja nuoruus

Opiskelu Torniossa

Työelämään
Takaisin Tornioon
Helsinki
Nykyhetki

Linkit


 







 

 

Takaisin Tornioon

Kun käsittelin mielessäni homouttani muutin samoihin aikoihin Tornioon, kun sieltä sain töitäkin. Olin vähän aikaa puhelinmyynnissä, mutta se ei ollut oikein sellaista mitä olisin halunnut tehdä, joten en jatkanut koeajan jälkeen. Palasin suosiolla työttömäksi ja elin harmaata elämää ahdistukseni kanssa joka paheni koko ajan. Viikonloput kävin aina ulkona ja viikolla viihdytin itseäni käymällä kirjastossa ja Annen kanssa Keminmaan Prismassa ja joskus jopa Kemin Citymarketissa. Tutustuin myös pian Minnaan ja myös yhä paremmin entisen tyttöystäväni kavereihin, eli ystäviä minulla riitti. Pia tosin oli mennyt naimisiin ja emme pitäneet yhteyttä, mutta Anne oli kaupungissa ja oltiin melkein päivittäin tekemisissä. Kun Anki kävi kotonaan niin silloin oltiin siellä Annen kanssa ja syötiin karkkia aina sokerishokkiin asti, shokkia vähennettiin välillä tietysti syömällä hieman suolaistakin, Kallen grillin herkkuja tietty ja sitä taas balansoitiin pullalla, jäätelöllä ja karkeilla.

Olin pikkuhiljaa masentunut yhä enemmän ja enemmän, mutta en antanut sen näkyä ulospäin. Monet illat itkin surkeaa kohtaloani. Olin noin vuoden ollut yksin asiani kanssa kunnes päätin, että mikäli en kohta puhu asiasta jonkun kanssa niin voimani loppuvat. Aika koitti kerran kun olimme eräänä sunnuntaina Annen kämpillä, Anki oli poikakaverinsa kanssa myös paikalla. Makasin lattialla matolla ja avasin suuni, tosin suuni olin avannut todennäköisesti hieman aikaisemmin jo Kallen grillin antimien edessä ja siitä syystä makasin ähkyssä lattialla. Kerroin mikä on tilanne ja keskusteltiin asiasta. Tunnelma ei mennyt viileäksi vaan kohta jo vitsailtiin asiasta. Kaikki hyväksyivät minut sellaisena, vaikka se tulikin kaikille yllätyksenä ja vähän kyllä epäiltiin, että olenko ihan varma asiasta. Kerroin asiasta myös Minnalle, joka tosin oli aavistanut asian ja Minna oli hyvänä apuna ja puhuimmekin asioista todella paljon ja jatkoin siten asian käsittelyä. Kun olin saanut jakaa salaisuuteni jo muutamalle elämäni tärkeälle ihmiselle niin oloni helpottui huomattavasti.

Miten hyviä ystäviä minulla onkaan! En ollut muuttunut ihmisenä mitenkään mihinkään suuntaan vaan olen ihan se sama mihin olivat aikanaan tutustuneet ja sen tajusivat myös ystäväni. Kun asiasta puhuttiin, niin osa sanoi, että olisivat kiertäneet minut kaukaa mikäli olisivat ennakkoon tienneet asiasta. Nyt tosin eivät enää pelkää homoja kun tuntevat yhden ja sekin on ihminen. Elämä kavereiden kanssa ei muuttunut mitenkään, ehkä vain syvensi ystävyyttä, eivätkä enää myöskään katso kieroon muitakaan homoja.

Ikää minulla oli varmaankin 23 vuotta, enkä tuntenut yhtään homoa saati ollut harrastanut seksiä miehen kanssa... tai yleensä siis kenenkään kanssa. Sukulaiset harvemmin enää kyselivät onko minulla tyttöystävää, kun aina painotin sitä että Anne, Minna, Anki, Pia, Hanna jne. eivät ole minun tyttöystävä vaan pelkkiä kavereita. Tutustuin moniin tyttöihin tuohon aikaan ja osasin hienosti jäädyttää jutut kaveriasteelle. Moniin tyttöihin tutustuin siten, että en edes usko heidän olleen kiinnostunut minusta seksuaalisesti, tosin toiset ovat myöhemmin kertoneet asian olleen toisin.

Elämääni tupsahti pian myös Hanna eli Hansu, jolle kerroin asian heti kun tutustuttiin. Sitten kierreltiin Tornion yöelämässä ja kytättiin molemmat poikia. Hanna oli katkera kun kaikki komeat pojat olivat homoja... minun mielestäni tietysti kun kiusasin Hansua! Meillä oli ainaiset homokarkelot menossa, varsinkin kun kytättiin ruotsalaista poikakolmikkoa Hans'ia, Hans Komppista ja minun suosikkia Cooliota! Torniokin on sen verran pieni paikka, että siellä ei ehkä kannata kuulutella homouttaan ja siten en tehnyt sitä minäkään. Silmäni kohtasivat kyllä monienkin poikien kanssa liian usein ollakseen vain normaaleja katseita. Näistä varmasti joku oli myös samassa tilanteessa kuin minäkin. Rohkeutta ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että olisi uskaltanut tutustua. Vaikka Ruotsissa pitäisi olla kaikkien suomalaisten käsitysten mukaan paljon homoja, niin se ei kyllä pidä ainakaan haaparantalaisten kohdalla totta, varmimmat tapaukset olivat suomalaisia. Tuona aikana minun oli myös vaikeaa edes jutella poikien kanssa, koska pelkäsin, että sitten muut ajattelisivat viimeistään minun olevan homo.

Torniosta ei tarvinnut kuvitella saavansa koulutusta vastaavaa vakituista työtä niin päätin ottaa ehkä suurimman askeleen elämässäni tähän asti, eli muuttaa johonkin suurempaan kaupunkiin. Vain Turku, Tampere tai Helsinki tulivat kysymykseen. Minulle oli varmistunut myös kavereiden kautta, että Timo oli siis myös homo ja kerran päätinkin soittaa ja kertoa, että olen muuttamassa etelään. Timolle homouteni tuli myös yllätyksenä, vaikka yleensä homot kyllä vaistoavat asian aika hyvin. Timo sanoi, että muuta suoraan Helsinkiin. Myin pian autoni pois, jotta voisin maksaa ehkä tulevat vuokratakuut ja aloin kypsytellä ajatusta muuttaa johonkin. Ilmoitus lehteen ja kahden viikon sisällä olin ajamassa muuttokuorman kanssa Helsinkiin. Kaupunkiin josta en tuntenut kuin Timon, mutta jonka kanssa en ollut aikoihin pitänyt yhteyttä. Kaupunkiin jossa en ollut varsinaisesti koskaan käynyt, muutaman tunnin vierailua keskustassa lukuunottamatta.

eteenpäin...