Kun käsittelin mielessäni
homouttani muutin samoihin aikoihin Tornioon, kun sieltä sain
töitäkin. Olin vähän aikaa puhelinmyynnissä, mutta se ei ollut
oikein sellaista mitä olisin halunnut tehdä, joten en jatkanut
koeajan jälkeen. Palasin suosiolla työttömäksi ja elin harmaata
elämää ahdistukseni kanssa joka paheni koko ajan. Viikonloput kävin
aina ulkona ja viikolla viihdytin itseäni käymällä kirjastossa ja
Annen kanssa Keminmaan Prismassa ja joskus jopa Kemin
Citymarketissa. Tutustuin myös pian Minnaan ja myös yhä paremmin
entisen tyttöystäväni kavereihin, eli ystäviä minulla riitti. Pia
tosin oli mennyt naimisiin ja emme pitäneet yhteyttä, mutta Anne
oli kaupungissa ja oltiin melkein päivittäin tekemisissä. Kun Anki
kävi kotonaan niin silloin oltiin siellä Annen kanssa ja syötiin
karkkia aina sokerishokkiin asti, shokkia vähennettiin välillä
tietysti syömällä hieman suolaistakin, Kallen grillin herkkuja
tietty ja sitä taas balansoitiin pullalla, jäätelöllä ja karkeilla.
Olin pikkuhiljaa masentunut yhä enemmän ja enemmän, mutta en
antanut sen näkyä ulospäin. Monet illat itkin surkeaa kohtaloani.
Olin noin vuoden ollut yksin asiani kanssa kunnes päätin, että
mikäli en kohta puhu asiasta jonkun kanssa niin voimani loppuvat.
Aika koitti kerran kun olimme eräänä sunnuntaina Annen kämpillä,
Anki oli poikakaverinsa kanssa myös paikalla. Makasin lattialla
matolla ja avasin suuni, tosin suuni olin avannut todennäköisesti
hieman aikaisemmin jo Kallen grillin antimien edessä ja siitä
syystä makasin ähkyssä lattialla. Kerroin mikä on tilanne ja
keskusteltiin asiasta. Tunnelma ei mennyt viileäksi vaan kohta jo
vitsailtiin asiasta. Kaikki hyväksyivät minut sellaisena, vaikka se
tulikin kaikille yllätyksenä ja vähän kyllä epäiltiin, että olenko
ihan varma asiasta. Kerroin asiasta myös Minnalle, joka tosin oli
aavistanut asian ja Minna oli hyvänä apuna ja puhuimmekin asioista
todella paljon ja jatkoin siten asian käsittelyä. Kun olin saanut
jakaa salaisuuteni jo muutamalle elämäni tärkeälle ihmiselle niin
oloni helpottui huomattavasti.
Miten hyviä ystäviä minulla onkaan! En ollut muuttunut ihmisenä
mitenkään mihinkään suuntaan vaan olen ihan se sama mihin olivat
aikanaan tutustuneet ja sen tajusivat myös ystäväni. Kun asiasta
puhuttiin, niin osa sanoi, että olisivat kiertäneet minut kaukaa
mikäli olisivat ennakkoon tienneet asiasta. Nyt tosin eivät enää
pelkää homoja kun tuntevat yhden ja sekin on ihminen. Elämä
kavereiden kanssa ei muuttunut mitenkään, ehkä vain syvensi
ystävyyttä, eivätkä enää myöskään katso kieroon muitakaan homoja.
Ikää minulla oli varmaankin 23 vuotta, enkä tuntenut yhtään homoa
saati ollut harrastanut seksiä miehen kanssa... tai yleensä siis
kenenkään kanssa. Sukulaiset harvemmin enää kyselivät onko minulla
tyttöystävää, kun aina painotin sitä että Anne, Minna, Anki, Pia,
Hanna jne. eivät ole minun tyttöystävä vaan pelkkiä kavereita.
Tutustuin moniin tyttöihin tuohon aikaan ja osasin hienosti
jäädyttää jutut kaveriasteelle. Moniin tyttöihin tutustuin siten,
että en edes usko heidän olleen kiinnostunut minusta
seksuaalisesti, tosin toiset ovat myöhemmin kertoneet asian olleen
toisin.
Elämääni tupsahti pian myös Hanna eli Hansu, jolle kerroin asian
heti kun tutustuttiin. Sitten kierreltiin Tornion yöelämässä ja
kytättiin molemmat poikia. Hanna oli katkera kun kaikki komeat
pojat olivat homoja... minun mielestäni tietysti kun kiusasin
Hansua! Meillä oli ainaiset homokarkelot menossa, varsinkin kun
kytättiin ruotsalaista poikakolmikkoa Hans'ia, Hans Komppista ja
minun suosikkia Cooliota! Torniokin on sen verran pieni paikka,
että siellä ei ehkä kannata kuulutella homouttaan ja siten en
tehnyt sitä minäkään. Silmäni kohtasivat kyllä monienkin poikien
kanssa liian usein ollakseen vain normaaleja katseita. Näistä
varmasti joku oli myös samassa tilanteessa kuin minäkin. Rohkeutta
ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että olisi uskaltanut tutustua.
Vaikka Ruotsissa pitäisi olla kaikkien suomalaisten käsitysten
mukaan paljon homoja, niin se ei kyllä pidä ainakaan
haaparantalaisten kohdalla totta, varmimmat tapaukset olivat
suomalaisia. Tuona aikana minun oli myös vaikeaa edes jutella
poikien kanssa, koska pelkäsin, että sitten muut ajattelisivat
viimeistään minun olevan homo.
Torniosta ei tarvinnut kuvitella saavansa koulutusta vastaavaa
vakituista työtä niin päätin ottaa ehkä suurimman askeleen
elämässäni tähän asti, eli muuttaa johonkin suurempaan kaupunkiin.
Vain Turku, Tampere tai Helsinki tulivat kysymykseen. Minulle oli
varmistunut myös kavereiden kautta, että Timo oli siis myös homo ja
kerran päätinkin soittaa ja kertoa, että olen muuttamassa etelään.
Timolle homouteni tuli myös yllätyksenä, vaikka yleensä homot kyllä
vaistoavat asian aika hyvin. Timo sanoi, että muuta suoraan
Helsinkiin. Myin pian autoni pois, jotta voisin maksaa ehkä tulevat
vuokratakuut ja aloin kypsytellä ajatusta muuttaa johonkin.
Ilmoitus lehteen ja kahden viikon sisällä olin ajamassa
muuttokuorman kanssa Helsinkiin. Kaupunkiin josta en tuntenut kuin
Timon, mutta jonka kanssa en ollut aikoihin pitänyt yhteyttä.
Kaupunkiin jossa en ollut varsinaisesti koskaan käynyt, muutaman
tunnin vierailua keskustassa lukuunottamatta.
eteenpäin... |