Make your own free website on Tripod.com

Etusivu

Alkusanat

Tarina

Lapsuus ja nuoruus

Opiskelu Torniossa

Työelämään
Takaisin Tornioon
Helsinki
Nykyhetki

Linkit


 







 

 

Työelämään

Työelämään meninkin jo opiskelun jälkeisenä kesänä. Lama oli jo iskenyt opiskelun aikana, joten työ oli luonnollisesti työllisyystyö. Menin myyjäksi kauppaan ja työnantajani olikin tyytyväinen ja kuulemma vielä useamman vuodenkin jälkeen asiakkaat ovat muistaneet minua ja se lämmittää mieltä. Ostin silloin myös ensimmäisen oman autoni ja sillä ajelin viikonloppuisin Torniossa. Välillä vain ajelin ja välillä kävin Nelssonissakin. Öisin hurauttelin takaisin kotia ja on muuten hienoa ajaa yöllä Lapin maisemissa kun aurinko paistaa koko ajan. Monesti pysäytin tienvarteen ja "haistelin" aurinkoista yötä.

Seuraava työpaikkani oli kunnanvirastossa. Menin tehtävään johon ei ihan ketä tahansa voitu edes ottaa. Vedin yhtä toimistoa yksin alusta loppuun, päätökset vain teki lautakunta. Vaikka se olikin työllisyystyö niin silti vastuuta kyllä riitti. Tuona aikana oli myös lähestymässä armeija uhkaavasti. Mietin mitä sen kanssa tekisin, olin muutenkin jo masentunut kun elämästäni puuttui vauhti. Kotipaikkakunnalla ei ollut edes kavereita, vaan kaikki olivat muilla paikkakunnilla.

Armeija tuli kuitenkin eteen ja menin sinne sillä mielellä, että käydään pois kun kerran pakko on. Palvelupaikkani oli Sodankylässä ja siellä kranaatinheitinkomppania, kun olin kuulemma ylikoulutettu kuljetuskomppaniaan. En tosiaankaan viihtynyt paikassa, homma oli sen verran lapsellista nysväämistä ja ajankäytön tehokkuus oli mitä oli. Olin tehnyt myös päätöksen, että kahdeksan kuukautta saa riittää ja vältin onnekseni aliupseerikoulun. Kohta kuitenkin tapahtui selvä muutos, minut valittiin varusmiestoimikuntaan ja pestini oli siis pyörittää toimistoa sotkussa. Tämän johdosta aika kului nopeasti ja oli itseasiassa aika mukavaa. En ollut vieläkään sinut itseni kanssa vaikka aloin pikkuhiljaa tajuamaan mistä on kyse. Minulla oli paljon kaveruussuhteita tuona aikana, olin pidetty tyyppi. Komppaniassani oli myös poika josta näin, että hän on homo. Olin hänen kaveri siinä missä muidenkin, häntä myös kiusattiin homoksi, koska ilmeisesti joku muukin oli päätellyt samaa. Mutta mikä hienointa niin kiusausta oli hyvin vähän ja sekin vain sanallista. Viereisessä tuvassa oli muuten poika, josta en saanut silmiäni irti, pakko oli kuitenkin vähän rajoittaa tuijotusta, etteivät muut ihmettele.

Armeija päättyi ja kotikuntani palkkasi minut jälleen työllisyysvaroin. Pikkusiskoni meni opiskelemaan Tornioon. Kun sisko tuli viikonloppuna kotia, niin meikäläinen pakkasi matkalaukun ja menin aina viikonlopuksi Tornioon siskon asuntoon. Sieltä tietysti discoon, jossa olin "vakiokalustoa". Minua alkoi häiritsemään ainainen selittely sukulaisille, ettei minulla ole tyttökaveria ja päätin korjata asian. Tutustuin erääseen tyttöön ja suhteesta tuli tietysti taas kaveritason juttu. Kun sitä oli aikansa kestänyt niin vein juttua intiimimpään suuntaan. Silloin alettin tietysti nukkumaan samassa sängyssä ja pussailtiin niin, että huulet rohtuivat. Kun tuli seksin aika niin se ei ottanut sujuakseen. Tietysti alussa se on kömpelöä sähläystä muutenkin, mutta minut se turhautti nopeasti. Se oli jotenkin pakkojuttu minulle, joten päätin lopettaa koko suhteen siihen. Tämä taisi tapahtua kun olin 21-vuotias.

Tämän jälkeen alkoi itsetutkiskelu, joka jatkui pitkään. Tajusin, että olen kuin olenkin homo. Se ei ollut helppoa myöntää. Ajattelin, että tuleeko elämäni olemaan koskaan elämisen arvoinen, voinko olla koskaan onnellinen, vaikuttaako minun elää enää pitempään kun elämästäni ei voi tulla hyvää. Miksi minun pitää olla homo, miksi miksi MIKSI! Tunneli oli pimeä eikä toista päätä näkynyt.

eteenpäin...